lauantai 8. joulukuuta 2018

Hengittäminen on ihanaa!


Olen haltioissani hengittämisen keveydestä, se on niin ihmeellistä!!

Kävin eilen astmahoitajan luona ja hän kertoi, että liikunta on tärkeää astmaatikolle. Kun kerroin lääkkeen vaikutuksen myötä tulleesta energiapuuskasta ja että jo heti aamutuimaan olin tehnyt haaraperushyppyjä ja tanssinut rokkia, niin hän hieman toppuutteli. Tässä vaiheessa pitää antaa keuhkoputkille aikaa parantua, eikä saa revitellä vielä täysillä. Hehkutin uudenlaista hengittämistä ja energiaa. Hän totesikin, että näytän ihan erinäköiseltä nyt, pirteältä. Olo on todella pirteä ja energinen. Kaikki se väsymys ja voimattomuus, mitä olin tuntenut aiemmin, oli nyt selitettävissä tällä astmalla. En ollut edes tajunnut koko asiaa.


Tällä tapaamiskerralla kävimme läpi lääkkeiden ottotekniikkaa. Opin myös, että ensin kannattaa ottaa avaava lääke ja sitten vasta hoitava lääke. Tämä järjestys siksi, että hoitava lääke pääsee sitten paremmin perille hoidettaviin kohtiin. Saan myös itse säännellä lääkkeen määrää omien tuntemuksieni mukaan. Avaavaa lääkettä saan ottaa ihan huoletta, mutta hoitavaa en. Jos oireet pahenevat, niin sitten saan lisätä yhden annoksen hoitavaa lääkettä, mutta en enempää. Avaava lääke pitäisi kulkea tästä lähtien aina mukanani ja minun pitäisi osata ennakoida sen tarve. Jos tiedän tilanteen jossa sitä tarvitsen, niin se pitää ottaa puoli tuntia ennen, jotta se ehti vaikuttaa. Siis puoli tuntia ennen jumppaa ja lenkkiä. Lenkille se pitäisi ottaa myös mukaan. On tässä vielä siis opettelemista. Uusia asioita ja uusia tapoja.


Iltapäivällä alkoi sataa lunta ja ilma oli ihanan raikas. Läksin sitten reippaalle kävelylenkille, vaikka se astmahoitaja olikin toppuutellut liiallisesta rasituksesta tässä vaiheessa. Askel nousi vaan niin kevyesti ja hengitys kulki hyvin, joten menin aika reippaasti se muutaman kilometrin lenkin. Laitoin lähtiessä sportstrackerin puhelimesta päälle ja tuloksena oli toiseksi nopein aika tällä lenkillä. Siis vaikka liukastuin ja kaaduin, kun lumen alla olikin jäätä. En onneksi satuttanut itseäni ja pääsin jatkamaan matkaa lumet puisteltuani pois. Kotiin päästyäni huomasin kyllä, että taisi olla liian kova rasitus. Keuhkoihin sattui pienikin liike tai liian kova hengittäminen. Makoilinkin sitten vain sohvalla rauhallisesti hengitellen loppu illan. Nyt aamulla olo oli loistava. Hengitys kulkee helposti ja kun sain pienen määrän limaa niistettyä pois, niin on vaan niin helppo ja kevyt olla. Pientä kipuilua keuhkoissa tuntuu vielä eli pitää malttaa ottaa tänään rauhallisesti. :)

tiistai 4. joulukuuta 2018

Astmadiagnoosi


Siinä on lääkettä loppuelämäksi. Sain muutama päivä sitten astmadiagnoosin. En todellakaan uskonut siihen, vaikka pef-mittausta tehdessä näinkin avaavan lääkkeen vaikuttavan tuloksiin melkoisesti. Oletin, että eihän se vielä riitä, mutta toisin kävi ja nyt on lääkitys päällä. Vähän on järkyttynyt olo vielä. Miten ihmeessä olen saanut astman. Minä, joka en ole juuri koskaan edes kipeä. No okei, nuhaa on välillä ja yskääkin. Mutta niitä ei lasketa.

Muutama viikko sitten perjantaina menin töistä kotiin ja tunsin itseni todella väsyneeksi. En jaksanut muuta kuin maata sohvalla. Seuraava päiväkin meni melkein maatessa. Olin äärettömän väsynyt ja tunsin oloni huonoksi. Ahdisti ja oli rintakipua. Mittasin verenpaineen, mutta se oli normaali, joten en liikoja huolestunut. Otin hiukan konjakkia kuitenkin. Illalla vasta tuntui, että pystyn hengittämään. En lähtenyt lääkäriin, mutta töissä työkaverit huolestuivat ja pakottivat soittamaan lääkäriajan. Sillä tiellä tässä sitten ollaan.

Lääkäri oli heti sitä mieltä, että kyseessä on mahdollisesti astma ja määräsi minulle pef-mittauksen. Tuloksena on sitten se astma. Nyt alkaa uusi elämä lääkkeiden kanssa. Tällä hetkellä otan kolme annosta Alvescoa eli sitä varsinaista astmalääkettä ja lisäksi tarvittaessa Ventolinea eli avaavaa lääkettä. Näin ensimmäinen viikko ja sitten on tarkoitus pudottaa Alvesco kahteen annokseen päivässä.

Pari päivää lääkkeiden aloituksen jälkeen tunsin ensimmäistä kertaa aikoihin voivani hengittää. Siis todellakin hengittää!! Ihmeellinen tunne, sellainen kevyt olo. Siitä alkoi jotenkin valjeta, miten paljon oireita minulla oikeastaan onkaan ollut. Jotenkin sitä on vaan tottunut niihin. Olen tehnyt pefin jo 12 vuotta sitten, mutta arvot eivät riittäneet. Hengenahdistusta on ollut ja kaikenlaista muutakin, mutta en ole ajatellut että se voisi olla oikeasti astmaa. Vähän kerrassaan se on kehittynyt ja nyt puhkesi mielestäni kovan stressin seurauksena.

Pientä jännitystä on lisäksi vielä ilmassa keuhkokuvan suhteen. Se otettiin ihan varoiksi. Siitä löytyi kuitenkin jotain ja kuvat lähetettiin keuhkolääkärille katsottavaksi. Sitä lausuntoa odotellessa....

sunnuntai 26. elokuuta 2018

Sekaisin dieettiviidakossa


Keväällä jo alkoi eteeni tupsahdella jos jonkinlaisia laihdutussivustoja Facebookissa. Ajattelin, että en mene harhaan. En halua maksaa mistään sellaisesta, mitä pystyisin tekemään muutenkin. Siis jos jostain saisi siihen sen inspiksen ja motivaation. Tarjolla olisi ollut kyllä vaikka minkälaista ohjelmaa ja erilaisia dieettejä ja tyylejä. Somessa tupsahti päivittäin aina joku uusi personal trainer tai valmentaja ohjelmineen. Valinnanvaraa siis todellakin oli vähän liikaakin. Minkä niistä valitsisi ja mikä olisi se oikea tapa minulle. Jotenkin siihen kaikkeen ylitarjontaan turtui.

Gfg oli tuttu ja sitä olin kokeillut hyvällä menestyksellä ennenkin. Sillä lähdin liikkeelle kesällä. Sen lisäksi päätin mennä aikaisemmin nukkumaan. Kesäloma kun koitti, niin kävin aamuisin lenkillä, mutta kun helteet alkoivat niin jäi ne lenkitkin. Vähän outoahan se oli mennä jo 21-22 nukkumaan kesällä, mutta heräsin ainakin hyvin helposti jo klo 5 aamulla.

Olo oli aika hyvä, mutta paino ei pudonnut ja sitten taas tuli lipsahdus. Juhannusmakkarat toi muutaman lisäkilon. Vastaani tuli sosiaalisessa mediassa jälleen Kokon rasvakahvi, jota aloin aamuisin juomaan. Siis se on hyvää! Sitä olen juonut joskus ennenkin. Gfg:n aikaan söin aamulla puuroa, raejuustoa ja marjoja, mutta nyt vaihdoin ne rasvakahviin. Seuraus siitä oli, että iltapäivällä alkoi väsyttää. Päättelin, että se johtuu juurikin olemattomasta aamiaisesta.

Tähän samaan aikaan vaikutuin fytokapseleista eli juice+ - kapseleista. Aloin ottaa niitä ohjeen mukaisesti. Iltapäiväväsymys jatkui ja päättelin, että sen on pakko johtua aamiaisen väliin jättämisestä. Pelkkä rasvakahvi ei siis riitä aamiaiseksi. Päätin palata omaan tyypilliseen aamiaiseen eli maustamattoman jogurttiin ja marjoihin sekä vaihtoehtoisesti munakkaaseen.

Minkäänlaista laihtumistahan tässä ei siis ole tapahtunut eikä niistä kapseleistakaan ole ollut mitään hyötyä kuukaudenkaan käytön jälkeen. Väsymyksen takia olen vähentänyt kapseleiden määrää ja siirsin niiden ottamisen iltaan. Vaikutuksia odotellessa...

Nyt ei oikein tunnu nälkää, mutta silti tekee jotain mieli. Kaikkien dieettivaihtoehtojen viidakossa olen alkanut miettiä taas ihan perinteistä nutrilettia. Olen käyttänyt proteiinijuomia ja smoothieita välipaloina automatkoilla tai nopeana välipalana ennen jumppaa. Mietin, josko korvaisin kotona nautittavat ateriat ja söisin töissä normaalisti. Se voisi toimia.

Ainoa keino pitää kilot kurissa on pitää jääkaappi kurissa. Jos en osta sinne mitään mättöä, niin en sitä erehdy myöskään syömään.

Överi on myös hyvä keino. Sitäkin kokeilin ja vaikutukset ovat pysyneet. Vedin kesällä muutamana päivänä putkeen hampurilaisaterioita ja tosiaankin överiksi meni, eikä tee enää mieli sitä. Olo oli kaamea ja tukkoinen. Överit vedin myös viinistä. En muutenkaan käytä paljoa alkoholia, mutta helteillä innostuin avaamaan pullon ja join sen yhdessä illassa. Seurauksena kaamea olo seuraavana päivänä. Ei tee mieli sitäkään enää.

Suklaasta en tosin ole onnistunut saamaan överin kaltaista olotilaa vielä...

sunnuntai 24. kesäkuuta 2018

Hiljaista on, hiljaista on..


Hiljaista on, hiljaista on...
Kyösti Mäkimattilan biisin sanat sopivat hyvin sekä tähän blogiin että muutenkin tanssiharrastukseeni. Kovin hiljaiselta on näyttänyt viime aikoina. Eikä siihen ole edes mitään syytä. Tai toki aina avoin jotain keksiä, mutta ihan omaa saamattomuutta se lopulta on.

Viime vuonna tahkosin tansseissa sen sata kertaa ja ylikin. Erinäinen määrä hikipisaroita tuli valutettua parketeille. Hauskaa olin ja adrenaliini virtasi huikealla energialla. Tämä vuosi on alkanut seesteisemmissä merkeissä ainakin tanssin suhteen. Siis niin todella vähän on tullut käytyä, että melkein jo hävettää. Se tanssin hurmos on kadonnut jonnekin, enkä enää ryntää eturiviin. Melkein mieluummin vain istuskelen naisten rivin penkillä ja katselen muiden taiturointia.

Tylsyyden huippu oli kyllä se, että vietin juhannusaaton kotona ompelukoneen äärellä. Siis what???? Minä, joka on ollut vannoutunut tanssin harrastaja!! Kyllä oli muutama tuttu ihan ihmeissään eilen tansseissa, kun siitä kerroin. Niin eilen juhannuspäivänä olin kuin olinkin tanssimassa. Lähdin katsomaan Hurmaa pitkän keikkatauon jälkeen. Ihan ei pojat olleet vielä vauhdissa, mutta ehkä he siitä vielä. Jotain puuttui. Se hurmamainen hurmio ja hurja energia ja vallattomuus oli kadoksissa. Tai sitten he olivat tietoisesti valinneet vähän rauhallisemman linjan juhannuksen vuoksi. Mukana oli kyllä helmiäkin, ei voi moittia siitä lainkaan. Bändissä on vaihtunut kosketinsoittaja ja liekö se osaltaan vaikuttanut myös tyylisuunnan muutokseen. Hurma oli enemmänkin nyt tasapaksu humppabändi kuin särmikäs säväyttäjä. Siis tuohan tuli melkein kuin Jorma Uotisen suusta. Toivottavasti pojat pääsevät vielä vauhtiin!

Tällä välin nautin rauhasta ja hiljaisuudesta keskellä kaupunkia. Aamukahvista nautin parvekkeella säällä kuin säällä. Se kuulostaa jotenkin kliseiseltä, mutta tosiasiassa se johtuu ihan siitä yksinkertaisesta syystä, että keittiöni pöydän on vallannut ompelukone. Siksi toisekseen rauhalliset aamuhetket ovat parhaita. Jaa että mikä orava tuossa kuvassa on. Olin eilen puistossa kävelyllä ja siinä orava kanssa toisiamme ihmeteltiin hetken aikaa.

Ihanaa kesää sinulle