sunnuntai 12. maaliskuuta 2017

Tanssiraportti viikonlopulta, Ruusis ja Pesis



Mmmmmm, mikä ilta olikaan Ruusulinnassa perjantaina!
Suosikkini Aki Samulin perässä sinne menin, vaikka vapisin väsymyksestä ja pelkäsin nukahtavani jo menomatkalla. Olin ajoissa perillä ja pääsin tanssimaan jo ennen ensimmäistä naisten hakua.
Ilta oli korkattu ja pelastettu.

Naisten haulla hain aktiivisesti ja nappasin aina käytännössä ensimmäisen kohdalla olleen miehen. Yksi tuttu tanssittajakin oli paikalla ja hänen kanssaan menin parikin kertaa vauhdikkaat buggit. Hän on se sama tyyppi, joka kehui taannoin tanssiasentoani valssissa. No nytkin menimme valssia ja jälleen hän vuolaasti kehui tanssitaitoani. Ei ole kuulemma vielä koskaan osannut tehdä vasenta käännöstä kunnolla, mutta nyt se onnistui useamman kerrankin. Olin mielissäni, että sain tarjota hänelle onnistuneen valssikokemuksen. Tyyppi on harrastanut tanssia vasta neljä vuotta. En maininnut mitään oman harrastukseni kestosta taitaa tulla 27 vuotta pian täyteen

Mutta Aki.....
Niin upea ääni ja mikä energia!!!
Ja ne silmät - kun hän katsoi suoraan silmiini useita kertoja illan aikana....
Nyt ei voi muuta kuin laittaa täyden kympin verran sydämiä tähän loppuun, kyllä niin oli huippuilta!

Lauantai

Viikonlopun tanssikarkelot jatkuivat lauantaina Pesäkalliolla. Tansseja tahdittivat nuoret ja energiset pojat, orkestereinaan Hurma ja Lemmenlautta.
Ilta oli kohtalaisen hikinen ja erittäin mielenkiintoinen. Tanssia sai paljon ja hyvien tanssijoidenkin kanssa. Näin yhden vanhan tutun vuosien takaa. Hetken katsoin ja sitten tunnistin, naurettiin tuntemisen merkiksi.
Ja sitten toinen vanha tuttu, jonka kanssa on tullut tanssittuakin tässä ihan hiljattain ja olen miettinyt, että jotain tuttua kaverissa on. Kysyin sitten siinä tanssin lomassa, mistä päin hän on ja paikkakunnan kuultuani, tajusin, että hei, mehän tunnetaan!

On se aika mielenkiintoista, miten niitä vanhoja tuttuja alkaa nyt putkahtelemaan takaisin kuvioihin. Olen tosin itsekin putkahtanut takaisin tanssikuvioihin vasta ihan vähän aikaa sitten. Viime kesänä innostuin tanssista uudelleen vuosien hiljaiselon jälkeen ja lähdin sitten syksyllä heti kursseille. Tällaisen vanhan kansan tanssijan oli aika oppia uusia lajeja. Ja todellakin olen nyt oppinut buggia ja fuskua. Lattarit tekevät vielä tuloaan, ihan vielä ei oikein suju, mutta hiljaa hyvä tulee ja harjoittelemalla oppii.

Foksitytöstä on tulossa kovaa vauhtia rokkipimu.




torstai 2. maaliskuuta 2017

Mun oma bullet journal


Olen ajan hermolla ja tein oman bullet journalin. Törmäsin tähän jossain blogissa heti vuodenvaihteen jälkeen. Kiinnostuin. Ei huono! Etsin lisätietoa ja googlettamalla löysin erilaisia tapoja toteuttaa omaa bullet journalia.

Aika monella näkyi olevan enemmänkin peruskalenterinäkymä käytössä. Toisilla oli aivan ihanat koristelut sivuilla ja kauniilla käsialalla kirjoitettua tekstiä.


Päätin toteuttaa oman bullet journalini kuukausitasoisena. Tulostin netistä löytämäni kalenterin ja leikkaan ja liimaan siitä yhden kuukauden peruskalenteripohjaksi. Sitten kirjaan tehtävät, jotka pitää hoitaa kuukauden aikana. 

Pääpaino tällä bullet journalillani on liikuntaan ja terveyteen painottuvilla asioilla. Seuraan liikuntasuorituksiani sen avulla.

Olen päättänyt käydä tansseissa 100 kertaa vuoden aikana. Päätin myös tehdä 100 blogipäivitystä vuoden aikana. Näitä on mukava seurata tämän kalenterin myötä. 



Paitsi liikuntaa, niin myös hyvää oloa laihduttamalla haluaisin saada tämän kalenterin avulla. Olin jo toteuttanut go fat go -ruokavaliota alkuvuodesta, mutta nyt intouduin mukaan Tomi Kokon 7 päivän lentävään lähtöön painonpudotukseen. Se oli sähköpostikurssi, jossa joka päivä tuli uusi video eri aiheista. Kirjoitin siitäkin omat sivunsa bullet journaliin. Nyt on teesit hallussa. Tai ainakin kirjoitettuna muistiin. 

sunnuntai 19. helmikuuta 2017

Tanssiraportti Satulinnasta 18.2.


Tanssiraporttia eiliseltä.
Auton nokka kääntyi sittenkin kohti Satulinnaa, vaikka vielä viime hetkillä mielessä pyöri Ruusulinna. Ei kaduta yhtään. PNP hoiti jälleen homman kotiin.
Musiikkia tuli laidasta laitaan koko illan, jokaiselle jotain.

PNP eli Pekkaniskan pojat osaa viihdyttämisen jalon taidon. Heidän yksi valttikorteistaan on näyttötaulu, jolla pyörii seuraavaksi soitettava tanssilaji. Se, jos mikä helpottaa naistentunnilla hakua. Siinä voi jo katsella sopivat haettavat valmiiksi.

Tanssikansaa oli vähänlaisesti paikalla ja ikäjakauma... noh ei niin nuori.
Ruusulinna oli siis vetänyt pidemmän korren monen vakkarikävijän arpajaisissa. Mutta ei haitannut yhtään. Laatu korvasi määrän tälläkin kertaa. Tanssimaan pääsi hyvin ja
olihan siellä tuttujakin paikalla

Vähän nauroin heti sisälle päästyäni ja kahvijonoon asetuttuani. Vanha tanssikaverini 25 vuoden takaa kurvasi perääni ja sanoi tunnistaneensa minut vilaukselta takaapäin. Ei ole kuulemma figuuri muuttunut. Voin sanoa, että eipä ole jututkaan muuttuneet, siitä jatkettiin mihin aikoinaan jäätiin. Tanssin pyörteisiin päästyämme ja hetken minua kourittuaan, totesi, että olen saanut naisellisia muotoja. Kiitin nauraen, että onpa kauniisti ilmaistu, että on kertynyt kiloja ja läskiä

Ensi lauantaita odotellessa... 🎶

lauantai 18. helmikuuta 2017

Oli pakko siirtyä pilveen


Netti katkesi kotikoneelta parisen viikkoa sitten ja olo on ollut siitä lähtien hieman orpo. Kuin jotain puuttuisi. Ensin luulin, että tietokone jumittaa, mutta ei. Sitten ajattelin, että nettiyhteys on vain poikki jonkin kaapelityön takia. Mutta ei....

Jouduin käyttämään jo aikamoisen määrän luovuutta, että selviydyin yhden muistion kirjoittamisesta. Olin päättänyt kirjoittaa sen pikimmiten kokouksen jälkeen. Joten oli pieni pakko alkaa käyttää pilvipalvelua hyväksi.

Käytössäni on gmailin sähköposti ja sitä kautta tulee helposti myös google driven palvelut käyttöön. Luen sähköpostia paljon myös kännykän kautta, joten google driveen on helppo päästä. Olen myös laittanut kännykällä ottamani kuvat siirtymään automaattisesti driveen.

Elämäni on siirtymässä pilveen.

Kirjoitin muistiota ensin kännykällä drivessa ja sitten jatkoin sitä tabletilla. Tabletille piti ensin asentaa google docs, jotta kykenin muokkaamaan eli kirjoittamaan muistiota. Kyllähän se näinkin käy, kun oli pakko. Lopulta viimeistelin muistion töissä työkoneella ja lähetin sen sitten asianosaisille henkilöille kännykällä.

Tunsin olevani pilvessä.

Pari päivää sitten päätin tehdä jotain tälle nettiyhteydelle. Soitin ensin palveluntarjoajalle ja kysyin, toimiiko edes koko nettiyhteys. Testasimme sen ja todettiin, että toimiihan se. Modeemi ei vain toimi. Tänään sitten vihdoin ja viimein marssin tietokoneliikkeeseen ja avuttomana ilmaisin haluni ostaa uuden modeemin, siis reitittimen vaimikäseon........

Nuori, komea miesmyyjä katsoi minua suoraan silmiin, kun sopersin jotain modeemin tarpeestani. Yritin kertoa kaiken oleellisen tiedon, mutta hän ilmeisesti osasi lukea ajatukseni ja ohjasi minut suoraan oikean hyllyn luo ja näytti yhtä modeemia.

"Tuo se on! Ei tarvitse kuin laittaa piuhat kiinni."

Huokaisin helpotuksesta ja hymyilin. :)

Nyt toimii taas netti.
Siitä huolimatta jatkan pilven käyttöä. Yritän pysyä edes jotenkin mukana kehityksessä.