perjantai 28. heinäkuuta 2017

Kun asiat on kunnossa...






Tästä kohdasta poistin blogitekstin ja siirsin sen uuteen ja paremmin sille sopivampaan blogiin.
http://suhteensirpaleet.blogspot.fi/

Käsittelen siellä erilaisia ihmissuhteita. Siis miehiä ja naisiakin...

Erään miehen kanssa jutellessani ja hänen juttujaan päivitellessäni totesin, että pitäisikö ihan alkaa kirjottaa miehistä blogia. Hän vastasi, että siitä vaan!



tiistai 18. heinäkuuta 2017

Maritin häpeäpilkkuni


Siis vaatehuoneeni. Noista kaseteista pyyhin vain pölyt.

Se oli jo niin täynnä kaikkea mahdollista rojua, ettei tyhjää lattiapinta-alaa oikeastaan enää edes ollut. Sinne oli vaan niin helppo tunkea kaikki ylimääräinen pois näkyviltä ja pois silmistä, ja unohtaa ne sinne... Sitten vain ovi kiinni. Niin helppoa se oli.

Kesäkuun lopulla otin vihdoin kirpparipöydän ja vein sinne sekä käsitöitäni että vaatteitani. Päätin vihdoin karsia rankalla kädellä vaatevarastoani pienemmäksi ja toimia Konmarin tyyliin. Mikä ei tuota enää iloa, se joutaa pois. Se olikin aika vapauttavaa. Olin itseasiassa yllättynyt siitä fiiliksestä, minkä se sai aikaan. Vuosia vaatehuoneen ja -kaapin koristeena olleet vaatteet ja ehkä kerran päällä olleet saivat nyt lähteä. Päätin, että ne lähtevät nyt ihan oikeasti, joten hinnoittelin ne myös sen mukaisesti. Halvalla sai joku hyvää. Ensimmäisten päivien aikana meni kaupaksi melkein kaikki, mitä olin kirppikselle vienyt. Aikamoisen määrän olenkin sinne nyt raahannut vaatetta siitä lähtien.

Vaatehuone on vielä saanut olla aika rauhassa muilta osin. Nyt oli sitten sen vuoro. Maanantaina satoikin sen verran sopivasti, että oli hyvä päivä alkaa urakoimaan. Tässä alla lähtötilanne.




Aika kauhee!!! Tuossa sentään näkyy jo lattiaakin, kun olin kaivellut vaatteita sieltä myyntiin. Tavaraa on sananmukaisesti lattiasta kattoon. Siellä on todellakin kaikkea mahdollista ja mahdotonta. Opiskeluaikaisia mappeja ja kirjoja, työjuttuja, mattoja, peittoja, tyynyjä, kaikenlaista tekstiiliä ja niitä vaatteita.... Löysin sieltä myös vanhan kasettikokoelmani sekä 30 vuotta vanhan kasettiradion, jossa toimii enää kasettisoitin. Sain siivoukselle mukavan nostalgista taustamusiikkia, kun laitoin iskelmähittejä soimaan 20 vuoden takaa. Kun on parikymmentä vuotta asunut samassa osoitteessa, niin kyllähän sitä tavaraa kertyy...

Aloin raivaamisen tyhjentämällä vaatehuoneeni lattian ja sitten hylly kerrallaan kävin tavaroita läpi. Ylimääräiset heittelin eteisen lattialle ja loput järjestelin takaisin. Pari isoa pahvilaatikkoakin sain tyhjäksi ja poistoon. Roskiin menee paljon kaikenlaista, samoin kirppikselle. Kellarin häkkivarastoonkin siirtyi jotain. Alla kuva kaikesta siitä, mikä ei tuota enää iloa vaatehuoneessa.


Tämä kuva oli pakko laittaa tähän muistutukseksi siitä kaikesta ylimääräisestä, mitä on turhaan tullut säästettyä ja varastoitua. Muutaman vuoden takaisen remontin jälkeen en ole saanut edes varalle jätettyjä lattialaminaatteja vietyä kellarivarastoon. No nyt ne vein.

Tuossa läjässä on mm. vanhoja rikkimenneitä kenkiä ja saappaita, joita ei vaan ole osannut heittää pois. Kenkämäärä kutistui puoleen, kun ne kaikki hutiostoksetkin muuttivat kirppiksen kautta uusiin koteihinsa. Ja ne laukut. Miksi pitääkin aina ostaa uusi ja samanlainen. Niitä sitten on kertynyt myös ja myös ne siirtyvät kirppikselle. Päätin, että jätän vain ne, mitä oikeastikin aion vielä käyttää.

Koko päivähän siihen meni, mutta kyllä kannatti. Löysin lattian!



Kyllähän tuolta vielä saisi pois vaikka mitä, mutta nyt olen tyytyväinen. Enää ei ole ihan kattoa myöten täynnä, eikä ole enää katon rajassa olevien tavaroiden sortumisvaaraa.

Tähän loppuun laitan vielä ennen ja jälkeen -kuvat sekä vaatehuoneesta, että eteisestä, kun kaikki ylimääräinen on päätynyt loppusijoituskohteisiinsa.

Nyt voi taas hengittää! Aika usein tulee nyt kurkittua uudistuneeseen vaatehuoneeseen ja vain ihasteltua sitä. Erityisen paljon iloa tuottaa taas pitkästä aikaa löytynyt lattia. Iloa tuottaa myös eteisen lattialla oleva itse kutomani matto vuodelta -91. Silloin ylioppilaskirjoitusten aikaan sitä synnyinkotonani kangaspuilla paukuttelin.




Tangokuninkaalliset Riutanharjulla




Tanssiraportti Riutanharjulta viime lauantailta. Tai oikeammin esiintyjäraportti.
Uudet tangokuninkaalliset esiintyivät siellä vuorotellen. Illan aloitti Aino Niemi. Nuori, kaunis, luonnollinen ja äärettömän hyvä ääni. Monen tanssiparini kanssa todettiin, että kunpa nyt vain löytyisi se oma tyyli ja jaksaisi keikkaelämää. Ainossa on potentiaalia kestotähdeksi. Juurikin se aitous ja luonnollisuus sai kiitosta. Joku kyseli jälkeenpäin, että eikö ässävika häirinnyt vai eikö se kuulunut lavaesiintymisessä. No enpä edes kiinnittänyt huomiota koko asiaan, kun en edes siitä tiennyt. En seurannut tangomarkkinoita lainkaan televisiosta, kun olin aina itse menossa siihen aikaan.

Aino lähti sitten oman settinsä jälkeen Tanhuhoviin, josta puolestaan tuli kuningas tilalle vaihdossa. Kuulin jo heti alkuillasta, että Teijo Lindströmin vetämä 100 henkinen kuorokin olisi tulossa paikalle. Täytyy todeta, että enpä ole aikoihin nähnyt sellaista fanijoukkoa Riutanharjulla, kuin nyt oli. Teijo on pieni mies, mutta ääni sitäkin suurempi. Ja kun fanit eli kuorolaiset yhtyivät lauluun mukaan, niin olihan se huikeaa kuunneltavaa.

Kaiken takana oli kuitenkin uusi tuleva tanssiorkesterien ykkönen eli SMORKin voittanut Tanssiorkesteri Kaiho. Huh, mikä meno jätkillä oli! Tango-osasto vaatii vielä omansa vuoden ajan, kun toimivat tangokuninkaallisten taustabändinä, mutta kun pojat pääsee irti, niin.... Vapise Hurma, kilpailu on kovaa!!!! Nämä parikymppiset nuoret miehet näyttivät, että täältä pesee! Solisti Tuomas oli itsekin pyrkimässä tangokuninkaaksi ja sen kyllä äänestä huomasi. Ehkä vielä joku päivä...


tiistai 27. kesäkuuta 2017

Juhannus meni tansseissa


Tämä on raportti juhannuskarkeloista. Juhannusaattona eräs tuttu kysyi, että onko taas joku turnee menossa. No itseasiassa on. Siihen palataan tuonnempana...

Torstaina karautin hevosvoimani kyydissä Riutanharjulle Hurma-tansseihin Lemmenlautan siivittämänä, eikä todellakaan tarvinnut pettyä. Oli siellä myös Jani Wickholmkin esittämässä mm. agents-covereita. Ei huono! Ilta oli yhtä lemmekästä hurmaa. Tanssia sai ihan sydämensä kyllyydestä. Hurman encore-rokitkin pääsin vielä menemään. Sen nautinnon jälkeen oli hyvä lähteä kotiin. Hikisenä ja niin onnellisena.

Juhannusaatto

Juhannusaatto Kapakanmäellä oli yhtä hulahulaa. Maailmanennätystanssin lisäksi sai todellakin tanssia lähes koko illan. Yhden jos toisenkin kanssa hulluteltiin ja pidettiin niin hauskaa, että joku vakavahenkisempi voisi asiaa paheksua. Uusia ja taitavia tanssittajiakin ilmestyi taas eteeni ja en voinut kuin hämmästellä, että oikeestiko hän hakee minua tanssimaan. Voi sanoa, koko illan sain todellakin nauttia tanssista toinen toistaan taitavampien kavaljeerien käsivarsilla. Harvoin pääsen sellaiseen kliimaksiin, että silmät painuvat kiinni silkasta nautinnosta, mutta nyt niin kävi jopa kahden tanssittajan kanssa. On se upeeta!

100 tanssin turnee on yhtä huluahulaa

Ja nyt se turnee!!!
Eilen Kapiksella tuli 50 kertaa tanssia täyteen! Hipheihurraa!!!

Suomi100 - teemalla olen päättänyt käydä tansseissa 100 kertaa tämän vuoden aikana. Puolivälissä ollaan ja matka jatkuu.... Tässä taannoin Hulahula-teemaan liittyvässä radiohaastattelussa kerroin, että vuosi sitten sain uudelleen pahemman laatuisen tanssikärpäsen pureman ja päätin olla ajan tasalla ja opetella vihdoin itselleni uusia tanssilajeja. Ja niin paatunut "vanhan liiton" tanssijakin alkoi taipua erilaisten kädenalitanssien myötä. Takana on 27 vuotta lavatansseja ja nyt tuntuu kuin olisi syntynyt uudelleen tähän kummalliseen hulahula-maailmaan. Huikean paljon on tullut uusia tuttavuuksia viimeisen vuoden ja varsinkin tämän kesäkauden aikana. Ja näyttää siltä, että lisää on tulossa

Juhannuspäivän seikkailua

Kahden huumaavan illan jälkeen oli armoton pohdinta, mihin lähteä juhannuspäivänä. Tarjontaa oli joka puolella ja hyviä esiintyjiä ihan vieri vieressä. Jenkkapirtti, Mäntsälä ja Ruusulinna vuorottelivat mielessäni. Ensin oli Jenkka vahvoilla, sitten kuitenkin käänsin kelkkani kohti Mäntsälää, mutta Ruusu kummitteli silti mielessä. Ja niin kääntyi auton nokka kohti Mäntsälää. Väkeä oli hyvin jo saapunut paikalle heti alkuillasta, mutta kappaleiden vaihtuessa silmäni erotti vain muutaman vapaan miehen rivissä ja haettavana olisi koko pitkä rivillinen vapaita naisia. Aki Samuli vetää kyllä naiset luokseen. Paljon oli pariskuntia paikalla, mutta ei heistä ole tanssillisesti mitään iloa, kun haluaisi siis myös tanssiakin. Tunnin verran ihmettelin ja odotin jotain tapahtuvan, mutta huonolta näytti. Päätin sitten tehdä Akille oharit ja lähdin Ruusuun. Kannatti! Ruusussa olikin hyvät tanssit. Siellä esiintyi Sinitaivas ja uusi tulokas Saanko luvan. Ja siis tanssimaan todellakin pääsi!

Sunnuntaina Kolmilammilla

Sunnuntaitanssit on itseoikeutetusti Kolmilammilla. Ei voinut taas hauskempaa olla. Saija Tuupanen se vaan osaa. Toisena bändinä oli Läpivalaisu. Nuoria poikia. He kun esittelivät itsensä, niin kavaljeerini kanssa heiteltiin ikäarvioita: 15, 17, 16, rippikoulun käynyt, rumpali varmaan 13...

Kyllä se juhannus ja kaunein kesäyö vaan villiinnyttää. Yksi pappa varmaan 80v haki tanssimaan ja iski silmää vuorotellen molemmilla silmillään ja kutitteli milloin mistäkin. Poski poskea vasten mentiin. Harmitonta hauskanpitoa se oli ja minä nauraa kikattelin koko tanssin ajan. Mukavia yllätyksiäkin tuli koettua, kun en aina päässyt edes naisten riviin takaisin. Vauhdista vietiin ja vauhdista nappasin välillä itsekin parin. Pitää olla nopea, että saa haluamansa.

Nyt neljän tanssi-illan jälkeen hetken lepoa jaloille ja sitten taas...

Ihanaa keskikesää kaikille tanssinystäville ja muillekin tietty! :)