tiistai 23. heinäkuuta 2019

Ruokavaliohoito


Olen pistänyt ruokavalioni uuteen uskoon.
Jätin viljat ja sokerit pois. Oikeastaan muuta muutosta en ole tehnyt, mutta jo tämä sai oloni tuntumaan niin paljon paremmalta. Jokin nuppi on vihdoin kääntynyt päässäni oikeaan asentoon ja olen alkanut entistä enemmän kuuntelemaan omaa hyvinvointiani.

Kaikki alkoi keväällä. Sairastuin pääsiäisenä influenssaan ja kun siihen yhdistää astman, niin eihän se parantuminen niin kovin helposti käynyt. Kaksi kuukautta olin pienessä kuumeessa ja olo oli kuin olisi ollut räkätauti. No olihan se. Vihreää limaa irtosi oikein kunnolla ja melkein nenäliina kädessä sai kulkea. Elimistössäni jylläsi jokin tulehdus. Kolmannen lääkekuurin jälkeen se joku nappula kääntyi päässäni ja päätin kokeilla ruokavaliohoitoa. Jätin siis kaikki viljat ja sokerit pois. Viljat oli ihan helppo jättää pois, kun en ole muutenkaan mikään leivän puputtaja. Sokeria sain oikeastaan vain jäätelöstä, sillä siitä en luovu kesällä.

Olo koheni hetkessä ja parannuin. Niin yksinkertaistako se tosiaan on. Viikon jälkeen ajattelin kokeilla kaurapuuroa aamiaiseksi, onhan se niin terveellistäkin. Toisena päivänä jo alkoi liman tuotanto ja totesin, että ei se vaan sovi sittenkään.

Olen alkanut oikeasti kuunnella kehoani.
Ei ole ennen tällaista ihmettä tapahtunut. Nyt vaan jotenkin haluan voida hyvin. Haluan olla terve. On ihanaa lähteä aamulla anivarhain lenkille, kun henki kulkee eikä nenä vuoda.  Huomaan sen heti seuraavan päivänä, jos olen syönyt viljoja ja liikaa sokeria. Limaa saa niistää ja olo on turvonnut sekä hengästyykin helpommin.

Ruokavalioni muistuttaa ehkä jo lähinnä ketoilua. Siihen suuntaan olen ajautunut ihan vahingossa omaa hyvinvointiani kuunnellen. Tuossa kuvassa on muuten munakasrulla jauhelihatäytteellä. Ihan sikahyvää 🤗


lauantai 29. joulukuuta 2018

Lääkitys kohdillaan




Astmadiagnoosin ja lääkkeiden vaikutuksen aikaan saamani energiapiikki on tasaantunut. Enää en leiju ilmassa. Hengitys kulkee hyvin ja tunnen, että lääkitys on kohdillaan. Mutta siinä keuhkokuvassa oli atelektaasi eli jonkinlainen ilmaton tila keuhkoissa. Jos siellä on limaa, niin sitä yritetään saada nyt pois pulloon puhaltamalla ja lääkitystä nostamalla. Otan nyt siis hoitavaa lääkettä Alvescoa 2x2 annosta eli maksimimäärän ja lisäksi avaavana Ventolinea. Jos ei sillä lähde, niin sitten on tiedossa lähete keuhkopolille viipalekuvaan. Seuraava keuhkokuva on viikon päästä ja kun keuhkolääkäri on sen tutkinut, niin sitten tiedän taas enemmän. 

Mielenkiintoista tässä astmassani on se, ettei kuntoni ole ollenkaan huono. Olen lueskellut Facebookissa toisten astmaatikkojen oireita ja niihin verrattuna minullahan ei ole mitään oireita. Edes limaa ei irtoa, vaikka kuinka pulloon puhallankin. Hikijumpan tai lenkin jälkeen olo on hyvä ja tuntuu, että rasitus tekee vain hyvää hengitykselle.  

Siispä lenkille, vaikka tänään on harmaa ja sumuinen päivä. Senpä takia valitsin tuohon alkuun aurinkoisen kuvan jouluaatolta. Jouluruoat on nyt syöty ja ähky saatu pois. Miten ihmeessä ne kaikki ruoat voikin niin turvottaa. Nyt tosin tuntuu siltä, ettei edes tee mieli mitään ruokaa, varsinkaan rasvaista ruokaa. Olo on taas kevyt ja energinen. Ja henki kulkee!!!!


lauantai 8. joulukuuta 2018

Hengittäminen on ihanaa!


Olen haltioissani hengittämisen keveydestä, se on niin ihmeellistä!!

Kävin eilen astmahoitajan luona ja hän kertoi, että liikunta on tärkeää astmaatikolle. Kun kerroin lääkkeen vaikutuksen myötä tulleesta energiapuuskasta ja että jo heti aamutuimaan olin tehnyt haaraperushyppyjä ja tanssinut rokkia, niin hän hieman toppuutteli. Tässä vaiheessa pitää antaa keuhkoputkille aikaa parantua, eikä saa revitellä vielä täysillä. Hehkutin uudenlaista hengittämistä ja energiaa. Hän totesikin, että näytän ihan erinäköiseltä nyt, pirteältä. Olo on todella pirteä ja energinen. Kaikki se väsymys ja voimattomuus, mitä olin tuntenut aiemmin, oli nyt selitettävissä tällä astmalla. En ollut edes tajunnut koko asiaa.


Tällä tapaamiskerralla kävimme läpi lääkkeiden ottotekniikkaa. Opin myös, että ensin kannattaa ottaa avaava lääke ja sitten vasta hoitava lääke. Tämä järjestys siksi, että hoitava lääke pääsee sitten paremmin perille hoidettaviin kohtiin. Saan myös itse säännellä lääkkeen määrää omien tuntemuksieni mukaan. Avaavaa lääkettä saan ottaa ihan huoletta, mutta hoitavaa en. Jos oireet pahenevat, niin sitten saan lisätä yhden annoksen hoitavaa lääkettä, mutta en enempää. Avaava lääke pitäisi kulkea tästä lähtien aina mukanani ja minun pitäisi osata ennakoida sen tarve. Jos tiedän tilanteen jossa sitä tarvitsen, niin se pitää ottaa puoli tuntia ennen, jotta se ehti vaikuttaa. Siis puoli tuntia ennen jumppaa ja lenkkiä. Lenkille se pitäisi ottaa myös mukaan. On tässä vielä siis opettelemista. Uusia asioita ja uusia tapoja.


Iltapäivällä alkoi sataa lunta ja ilma oli ihanan raikas. Läksin sitten reippaalle kävelylenkille, vaikka se astmahoitaja olikin toppuutellut liiallisesta rasituksesta tässä vaiheessa. Askel nousi vaan niin kevyesti ja hengitys kulki hyvin, joten menin aika reippaasti se muutaman kilometrin lenkin. Laitoin lähtiessä sportstrackerin puhelimesta päälle ja tuloksena oli toiseksi nopein aika tällä lenkillä. Siis vaikka liukastuin ja kaaduin, kun lumen alla olikin jäätä. En onneksi satuttanut itseäni ja pääsin jatkamaan matkaa lumet puisteltuani pois. Kotiin päästyäni huomasin kyllä, että taisi olla liian kova rasitus. Keuhkoihin sattui pienikin liike tai liian kova hengittäminen. Makoilinkin sitten vain sohvalla rauhallisesti hengitellen loppu illan. Nyt aamulla olo oli loistava. Hengitys kulkee helposti ja kun sain pienen määrän limaa niistettyä pois, niin on vaan niin helppo ja kevyt olla. Pientä kipuilua keuhkoissa tuntuu vielä eli pitää malttaa ottaa tänään rauhallisesti. :)

tiistai 4. joulukuuta 2018

Astmadiagnoosi


Siinä on lääkettä loppuelämäksi. Sain muutama päivä sitten astmadiagnoosin. En todellakaan uskonut siihen, vaikka pef-mittausta tehdessä näinkin avaavan lääkkeen vaikuttavan tuloksiin melkoisesti. Oletin, että eihän se vielä riitä, mutta toisin kävi ja nyt on lääkitys päällä. Vähän on järkyttynyt olo vielä. Miten ihmeessä olen saanut astman. Minä, joka en ole juuri koskaan edes kipeä. No okei, nuhaa on välillä ja yskääkin. Mutta niitä ei lasketa.

Muutama viikko sitten perjantaina menin töistä kotiin ja tunsin itseni todella väsyneeksi. En jaksanut muuta kuin maata sohvalla. Seuraava päiväkin meni melkein maatessa. Olin äärettömän väsynyt ja tunsin oloni huonoksi. Ahdisti ja oli rintakipua. Mittasin verenpaineen, mutta se oli normaali, joten en liikoja huolestunut. Otin hiukan konjakkia kuitenkin. Illalla vasta tuntui, että pystyn hengittämään. En lähtenyt lääkäriin, mutta töissä työkaverit huolestuivat ja pakottivat soittamaan lääkäriajan. Sillä tiellä tässä sitten ollaan.

Lääkäri oli heti sitä mieltä, että kyseessä on mahdollisesti astma ja määräsi minulle pef-mittauksen. Tuloksena on sitten se astma. Nyt alkaa uusi elämä lääkkeiden kanssa. Tällä hetkellä otan kolme annosta Alvescoa eli sitä varsinaista astmalääkettä ja lisäksi tarvittaessa Ventolinea eli avaavaa lääkettä. Näin ensimmäinen viikko ja sitten on tarkoitus pudottaa Alvesco kahteen annokseen päivässä.

Pari päivää lääkkeiden aloituksen jälkeen tunsin ensimmäistä kertaa aikoihin voivani hengittää. Siis todellakin hengittää!! Ihmeellinen tunne, sellainen kevyt olo. Siitä alkoi jotenkin valjeta, miten paljon oireita minulla oikeastaan onkaan ollut. Jotenkin sitä on vaan tottunut niihin. Olen tehnyt pefin jo 12 vuotta sitten, mutta arvot eivät riittäneet. Hengenahdistusta on ollut ja kaikenlaista muutakin, mutta en ole ajatellut että se voisi olla oikeasti astmaa. Vähän kerrassaan se on kehittynyt ja nyt puhkesi mielestäni kovan stressin seurauksena.

Pientä jännitystä on lisäksi vielä ilmassa keuhkokuvan suhteen. Se otettiin ihan varoiksi. Siitä löytyi kuitenkin jotain ja kuvat lähetettiin keuhkolääkärille katsottavaksi. Sitä lausuntoa odotellessa....