keskiviikko 3. tammikuuta 2018

Tanssivuosi 2017



Viime vuosi oli melkoinen tanssivuosi minulle ainakin. Olin mennyt heti alkuun lupaamaan Suomi100 -tempauksen eli 100 kertaa tansseja vuoden aikana. Alkuvuosi oli sen suhteen vielä aika rauhallista, mutta sittenhän se siitä kiihtyi. Tanssiminen ei itsessään ole minulle mikään uusi juttu. Koko ikäni olen lavoilla käynyt ja todellakin halunnut tanssia. Siinä on parisuhdekandidaatitkin jääneet nuolemaan näppejään, kun tanssi on vienyt voiton. Näin kävi tasan vuosi sittenkin. Yksi kandidaatti siinä oli, mutta olin niin tanssin hurmoksessa, etten enää halunnutkaan muuta.

Kävin tanssikursseilla ahkerasti koko kevät- ja kesäkauden. Tunsin, miten kehityin ja opin uusia asioita. Opin myös tuntemaan melkoisen joukon uusia tanssikavereita, niin kursseilta kuin ihan tansseistakin. Huomasin olevani jo suorastaan piireissä. Olin vakikasvo lavalla kuin lavalla. Minua haettiin ahkerasti varsinkin nopeille. Se oli jännä huomata. Heti, kun tuli jotain hidasta nojailubiisiä, niin kukaan ei hakenut minua, mutta annas olla kun tuli rokkia, niin johan haettiin. Sainkin kuulla eräältä tutulta, että olen hyvä nopeissa.

Olin opetellut buggia ja fuskua jo talvella ja kesällä menin jive-kurssille. Se olikin hyvä kurssi ja opin jiven salat samantien. Rankka tanssi, mutta niiiiiiiiiiin ihana! Kesään asti kuvittelin osaavani buggia, mutta sitten jouduin toteamaan karun tosiasian: en sittenkään osaa. En voi ymmärtää, miten niin yksinkertaisilla askeleilla varustettu tanssi voikin olla niin vaikeaa.

Tanssielämäni muuttui hieman alkukesän radiojutun myötä. Huomasin, että minua katsottiin ja seurailtiin menoani enemmän kuin normaalisti. Mutta en oikeastaan välittänyt siitä enää pitemmän päälle. Vapauduin kesän aikana muutenkin ihan eri tavalla. Aloin tulkitsemaan musiikkia ja tanssia. Tanssin myös paljon enemmän musiikin tulkitsijoiden kanssa ja nautin siitä. Välillä oli kyllä aika hurjaa performanssia, mutta sehän oli vain hauskaa. Nauraa sai kyllä todellakin.

Kun 100 tanssia tuli täyteen, olo oli kuin voittajalla. Mahtava fiilis! Sata kertaahan olisi ollut helppo käydä tanssimassa ihan noin vaan muutenkin ja se olisi tullut tehtyä jo varmastikin heti alkusyksystä. Mutta minullapa oli tässä taka-ajatuksena juhlavuosi ja siksi halusin, että se sadas kerta osuu johonkin itsenäisyyspäivän tienoille. Siinä oli hieman sovittelemista ja piti jättää tansseja väliinkin, että se onnistuu. Viimeiset kolme olikin sitten todella tarkkaan laskelmoituja. Ensimmäinen niistä osui niin hurjalle lumipyrylle, että meinasin jo kääntyä alkumetreillä ympäri, mutta ei. Hammasta purren ja rattia rystyset valkoisina puristaen päätin mennä läpi tuulen ja tuiskun perille asti.

100 tuli täyteen 5.12. Juhlistin omalta osaltani sitä Ruusulinnan Itsenäisyyspäivän juhlatansseissa. Fiilis oli huikea. Oli hienoa osallistua Suomen 100-vuotissynttäreille tällä tavalla.

Tämä rupeamani huomioitiin paitsi jälleen radio- ja nettijutulla, niin myös parilla joulukalenterilla. Sain pyynnön osallistua tanssikouluni joulukalenteriin ja sen jälkeen työpaikkani huomioi myös asian vastaavalla pyynnöllä.




Syksyn musertavin uutinen oli, että suosikkiyhtyeeni Hurma jää keikkatauolle. Puoli vuotta joutuu elämään ilman Hurmaa, joten siihen oli valmistauduttava ja käytävä kaikilla mahdollisilla keikoilla, mihin vaan oli mahdollisuus mennä. Loppusuoralla heillä olikin kivasti lähilavoja ja kaksi viimeistä keikkaa olin paikalla. 26 kertaa tuli käytyä Hurman keikalla vuoden aikana. Hyviä lomapäiviä pojille, he ovat sen todellakin ansainneet, mutta ikävä tulee...





torstai 7. joulukuuta 2017

Nyt se on 100!


Tanssiraportti Suomi100 -tansseista Ruusulinnasta.
Se on nyt 100 täynnä minullakin. Fiilis on hyvä ja juhlava. Kyllä tämä kannatti tehdä.

Ruusulinnan juhlatansseissa esiintyi Kyösti Mäkimattila. Tanssikansa oli pukeutunut juhlavasti ja olo oli paikoin kuin linnanjuhlissa. No linnan juhlissahan sitä oltiinkin. Tunnelma oli juhlava. Paljon oli erilaisia sinisiä tanssimekkoja ja asuja.

Koko illan kruunasi puolen yön aikaan tapahtunut yllätys. Kyösti Mäkimattila keskeytti tanssit ja alkoi yllätysnumero. Kyösti ja Varjokuva orkesteri esittivät kuorolauluna Oi kallis Suomenmaa. Se oli huikeaa kuunneltavaa, mutta sitten oli vuorossa yhteislaulu. Lauloimme kaikki yhdessä Maamme-laulun. Sitä tunnetta ei riitä enää sanat kuvailemaan, kun kaikki, joka ikinen paikalla ollut liittyi mukaan laulamaan:

Oi maamme, Suomi, synnyinmaa,
soi, sana kultainen!
Ei laaksoa, ei kukkulaa,
ei vettä rantaa rakkaampaa,
kuin kotimaa tää pohjoinen,
maa kallis isien!


100 kertaa tansseja vuoden aikana tuli siis täyteen. Kävin kaikkiaan 15 lavalla ja kuulin 43 eri esiintyjää. Pidin kirjaa lavoista ja esiintyjistä pitkin vuotta.

Top 5 lavat:
1. Satulinna, Hattula, 14 kertaa (talvilava)
2. Tuuloksen Kapakanmäki, 13 kertaa (kesälava)
3. Riutanharju, Riihimäki, 13 kertaa (kesälava)
4. Ruusulinna, Nurmijärvi, 13 kertaa (talvilava)
5. Esakallio, Somero, 10 kertaa (kesälava)

Top 10 esiintyjät:
1. Hurma, 23 kertaa
2. Kyösti Mäkimattila, 18 kertaa
3. Saija Tuupanen, 13 kertaa
4. Sinitaivas, 10 kertaa
5. Lemmenlautta, 10 kertaa
6. Taikakuu, 10 kertaa
7. Aki Samuli, 10 kertaa
8. Pekkaniskan pojat, 7 kertaa
9. Finlanders, 5 kertaa
10. Heikki Koskelo, 4 kertaa

Tässä linkki Ylen juttuun klikkaa tästä uutiseen






sunnuntai 19. marraskuuta 2017

Satulinnassa hikinen lähtölaskenta





Tanssiraportti Satulinnasta. Kahdeksanneksi viimeiset tanssit Satulinnassa ennen golfkaupaksi muuttumistaan tahdittivat Taikakuu, Henkka ja kulkurit sekä maailman ensiesiintyminen solistina Matti Silmu orkesterinsa kanssa. Hyvä ääni, sellainen perinteisempään tanssimusiikkiin sopiva.

Saavuin paikalle puoli yhdeksän aikaan ja kahvin juuri ja juuri hörpättyäni meikätyttöä vietiinkin jo parketille ja sellaista vauhtia mentiin rokkia, että happi meinasi loppua heti alkuunsa. Ei siis mitään turhaa lämmittelyä vaan kunnon vauhtia hetimiten. Seuraavat biisit haukoin happea ja yritin saada itseäni henkiin, niin johan taas rokki kutsui ja taas oli happi vähissä. Sitten oli pakko istua hetki ja ihmetellä, miten sitä jaksaa, kun nyt jo loppui kunto. Taktinen tauko chachan aikana palautti voimat ja sitten pääsin vauhtiin. Hiki virtasi ja kampaus meni jo alkumetreillä, mutta parketti toimi jalan alla loistavasti. Vielä Taikakuun viimeiset fuskut jaksoin ja sitten hinasin itseni viimeisillä voimillani voipuneena yhden aikaan kohti narikkaa. Neljä ja puoli tuntia tuntuu jaloissa ja koko kropassa.

Nyt on sitten jo 97/100. Taktikointi on jo alkanut ja lavojen ohjelmakalenterit syynätty puhki. Kolme viimeistä on nyt ajoitettu mahdollisimman tarkasti esiintyjien mukaan. Pikkaisen pitääkin nyt tässä jo himmailla, että saan sen viimeisen osumaan haluamaani päivään.

sunnuntai 5. marraskuuta 2017

Halloween-tanssiraportti




Koko viikko oli yhtä Halloweenia. Viime viikonloppuna aloitettiin juhlinta Satulinnan megabileillä. Siellä oli samaan aikaan tanssikurssit, joten sekin keräsi väkeä paikalle. Täytyy sanoa, että porukka oli todella panostanut pukeutumiseen ja parketilla liiteli jos jonkinnäköistä haamua ja vampyyria tai mitä lie olivatkin. Illasta jäi hyvä fiilis. Vallalla oli käsittämätön yhteenkuuluvuuden tunne. Oli hauskaa katsella hyvin naamioituneita tyyppejä ja arvuutella keitä he ovat. Tanssityyli paljasti jonkin verran. Bändit olivat myös panostaneet ja lavalla oli haamu-Hurma ja Taikakuu linnunpelätin-solistin kanssa. Linnunpelätin malttoi alkuillasta vielä aika hyvin pysytellä paikoillaan, mutta sitten hän alkoi liikkua ja kaatoi kääntyessään mikrofoninsa. Ihmettelinkin, että mikä kolahdus kuului lavalta kesken biisin. Tanssiopettajat valitsivat myös illan parhaiten pukeutuneet.

Eilen Halloween jatkui Ruusulinnassa. Pääsin parkkipaikalle jo hyvissä ajoin, mutta lippujono olikin sitten puoleen väliin parkkipaikkaa. Parikymmentä minuuttia meni jonotuksessa, mutta nyt jono eteni koko ajan tasaisesti. Ilmeisesti porukalla oli tällä kertaa käteistä mukana. Viimeksi jonottaessa korttimaksu tökki ja jono seisoi.

Jonosta huolimatta parketilla ei kuitenkaan ollut pahempaa tungosta. Asuja oli jonkin verran, mutta ei läheskään niin paljoa kuin Satulinnassa. Jotenkin sellainen hulluttelu puuttui kokonaan, vaikka hauskaa kyllä oli, ei sen puoleen. Bändeistä Myrskytuuli oli pukeutunut teeman mukaisesti, mutta Taikakuulla oli vain aurinkolasit asusteenaan. Voi lääh, kyllä se Juha Metsäketo on vaan niin syötävän komea.... Ilta oli muutoin kuin normi tanssi-ilta. Tanssimaan pääsi erittäin hyvin ja paljoa taukoja ei tullut pidettyä. Lähes neljä tuntia tuli vietettyä parketilla. Vähän tuntuu jaloissa.

Suomi 100 -tanssit on jo loppusuoralla. Nyt alkaa hurja taktikointi, että saan tanssit päätökseen haluamanani päivänä. Siihen päiväänkin on vielä kaksi vaihtoehtoa. Tilanne on nyt 94/100.