keskiviikko 5. lokakuuta 2016

Lattareita ja kahvakuulaa



Olen aivan intoutunut taas tanssimisesta. Käyn maanantaisin tanssikurssilla, jolla opetellaan lattareita ja erilaisia rokkitansseja. Ihan mun juttu! Siis todellakin. Neljä tuntia treeniä illassa ei tunnu missään. Joka kerta yllätyn ja petyn, kun opettaja ilmoittaa illan päättyneeksi. Sitä vaan haluaisi jatkaa ja jatkaa...

Lavatanssit on ollut rakkain harrastukseni ihan aina. Tanssikursseilla en ole käynyt, mutta hyvien tanssikavaljeerien kanssa sitä on oppinut itsekin. Viime vuosina olen huomannut jääneeni junasta, kun kädenalitanssijat ovat vallanneet lavat ja samalla olen vähentänyt tansseissa käyntiä. Ollaan parin kaverin kanssa naurettu, että ollaan ns. vanhan kansan tanssijoita, jotka ei tuommoisia nykytansseja mene. Nyt sitten taivuin ja menin tanssikurssille opettelemaan juurikin niitä nykytansseja.

Fuskua, buggia, salsaa, rumbaa ja cha cha chata olen tähän asti opetellut.  Fusku ja bugg ovat ehkä lähinnä sydäntäni. Siis helpoimmasta päästä ainakin ja useimmin soitettuja lavoilla. On hienoa huomata osaavansa jotain oikeaoppisesti, oikeilla askelilla. Tulee jotenkin varma olo siinä tyrkkyrivissäkin ja voi olla rohkeasti pää pystyssä, että hei, minä osaan!

Viikon toinen rutistus on sitten kahvakuulatunti. Ihan eka kerta tuntui tappomeiningiltä. Puolen tunnin jälkeen olin jo valmis lähtemään. Seuraava kerta meni paremmin. Sitten olinkin pari kertaa pois, kun olisi alkanut varsinainen treeni. Ne kaksi ekaa kertaa oli vain tekniikkaa. Tänään vähän pelkäsin ja jännitin, miten mahtaa mennä. Tehtiin paljon toistoja pienillä tauoilla. Pääasiassa meni ihan helposti, mutta viimeinen 15 minuuttia oli rankkaa. Olen silti yllättynyt, että jaksoin niinkin hyvin. Nyt olo on raukea ja varmasti uni tulee silmään helposti.

Ainiin, käytän 6 kg:n kahvakuulaa. Se riittää hyvin. :)

Laitan tähän loppuun kuvan viime viikonlopulta. Olin 5-vuotiaan kummipoikani kanssa nuotiolla. Paistettiin vaahtokarkkia ja makkaraa, ja juotiin lämmintä kaakaota illan hämärtyessä. Nämä on niitä meidän omia juttuja ja yhteisiä hetkiä.

Palaillaan!





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti