keskiviikko 9. marraskuuta 2016

Miten mahtua tavoitefarkkuihin?



Ostin joskus laihdutuspuuskassani tavoitefarkut, kokoa 44. Kuvittelin saavuttavani farkkuihin sopivat mitat ihan noin vain. No ei se ihan niin mennyt. Farkut ovat olleet näkösällä siitä lähtien, eikä toivoakaan, että mahtuisivat päälle. Päätin nyt kokeilla niitä. Ja siis ei paha tilanne. Nehän meni muuten ihan hyvin päälle, mutta vararengas vyötärön kohdalla ei antanut myöten, vaan tursusi yli.



Siis tarvisko laihduttaa? Aiemmin syksyllä sain pudotettua viisi kiloa pois, mutta parisen kiloa tuli takaisin. Ihan niin kuin epäilinkin. Nyt tuntuu, että voisi olla aika repäistä taas.

Keski-ikää lähestyvä kroppani ei ole enää kiinteä ja muodokas, vaan jotain löllyvää läskiä kerännyt muodostelma. Ongelmakseni on alkanut muodostua vyötärön seutu ja vararengaspalvelu, jota en ole tilannut. Vatsanseutu on turpea ja usein turvoksissa. Juu, en ole raskaana. Ihan on vaan läskiä. Niitä kuuluisia pehmeitä muotoja.

Peppuuni olen ihan tyytyväinen, mutta selkäpuolen makkaraan en. Se on häiritsevä. Olen lukenut, että se johtuisi hiilihydraattien huonosta imeytymisestä. Leipää en paljoa syö, mutta pastaa kyllä jonkin verran. Ja suklaata. Paksut reiteni ovat sukuvika ja fakta, josta ei pääse eroon. Ihan pieni tuulenpuuska ei tätä mimmiä kaada.

Tuossa alla kuvassa ne tavoitepöksyt ovat. Tällaiset bootcut-lahkeet sopivat paksuille säärilleni parhaiten. Tavoitekoko on 44, kun nyt 48 melkein putoaa päältä.

Nyt selvitän, miten saisin makkarasta tehtyä nakin. Harrastan liikuntaa pari kertaa viikossa: maanantaisin 3 tuntia tanssia ja keskiviikkona tunnin kahvakuulaa. Liikuntahan ei kuulemma varsinaisesti laihduta, sen sijaan se kiinteyttää. Syöminen laihduttaa, mutta sitten se, miten pitäisi syödä ja mikä sopii juuri minulle. Palataan siihen seuraavalla kerralla. :)



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti