torstai 8. kesäkuuta 2017

Pääsin radioon, kun tanssin 100 kertaa vuodessa


Sain toissapäivänä viestin eräältä radiotoimittajalta. Hän kysyi lähtisinkö Somerolle Esakalliolle, jossa hän tekisi jutun minusta johonkin kesäradio-ohjelmaan. Vähän aikaa nikottelin, että kun olisi työpäivä ja Somerolle kestää ajaa vähän yli tunnin Hämeenlinnasta. Sitten ratkesi, että se haastattelu voitaisiin tehdä jossain lähempänä ja missä lavalla haluaisin. Ja että se lavatunnelma musiikkineen voitaisiin miksata siihen jälkeenpäin. Ehdotin sitten omaa kotilavaani Tuuloksen Kapakanmäkeä ja se sopi. En oikein ymmärtänyt, että miksi juuri minä. Enhän ole kukaan.

Kaikki alkoi, kun alkuvuodesta mietin, mikä olisi minun oma Suomi100 -teemajuttuni. Päädyinkin silloin sitten tanssiin ja että kävisin 100 kertaa vuoden aikana tansseissa. Siis lavatansseissa lähinnä. Sehän on kuitenkin vain keskimäärin kaksi kertaa viikossa, joten ei pitäisi olla paha juttu ollenkaan. Kyseinen toimittaja oli bongannut jostain tämän oman Suomi100-teemani ja siksi pyysi mukaan.

Eilen ajoimme sitten Tuuloksen Kapakanmäelle ja onneksemme siellä sattui olemaan lavan pitäjät paikalla tekemässä huoltohommia. Pääsimme sisään ja kahviakin tarjottiin sekä saimme mukavan lisämausteen juttuun lavaesittelyn myötä. Ylläoleva kuva on otettu esiintymislavalla. Alla on kuva takahuoneesta. Se on aika kompakti paikka. Siellä on sohva ja pöytä sekä vessa ja Lauri Tähkälle ihan varta vasten rakennettu suihkukoppi, jota tietty muutkin saavat tätä nykyä käyttää. Yksi seinällinen on vuorattu esiintyjien fanikorteilla kautta aikain. Tein siinä omia muisteloita, kun bongasin vanhoja tuttuja esiintyjiä. Oli nostalginen fiilis.


Varsinaisessa haastattelussa käsiteltiin omaa tanssiuraani. Sitä, mistä kaikki alkoi ja miten innostuin lavatansseista. Olen käynyt nyt laskelmieni mukaan 27 vuotta tansseissa, välillä enemmän ja välillä vähemmän. Onhan siinä vuosia kertynyt ja tanssimusiikki sekä tanssityylit ovat muuttuneet aikain saatossa. Nyt mennään enemmän kädenalitansseja, kun taas ennen mentiin pääasiassa vaihtoaskelilla. Olen itsekin opetellut nyt viime vuoden aikana buggia, fuskua, jiveä sekä joitain lattareita. Onhan se mukava osata ja saada varmuutta omaankin tanssiin.

Viimeiseksi jätettiin Suomi100-tanssini eli mistä se idea lähti ja mikä on tilanne. No tilanne on nyt juuri 42/100.

Tämä haastattelu tulee ulos radio Suomen Hulahula-lähetyksessä 16.6. joskus päivällä. Yritän itsekin olla kuulolla silloin.

Tähän loppuun laitan tuon hauskan kuvan, jossa makaan toimittajan hupparin päällä voikukkapellossa ja otan rennosti. :)


(kuvat: Miki Wallenius, Yle Hämeenlinna)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti