tiistai 18. heinäkuuta 2017

Maritin häpeäpilkkuni


Siis vaatehuoneeni. Noista kaseteista pyyhin vain pölyt.

Se oli jo niin täynnä kaikkea mahdollista rojua, ettei tyhjää lattiapinta-alaa oikeastaan enää edes ollut. Sinne oli vaan niin helppo tunkea kaikki ylimääräinen pois näkyviltä ja pois silmistä, ja unohtaa ne sinne... Sitten vain ovi kiinni. Niin helppoa se oli.

Kesäkuun lopulla otin vihdoin kirpparipöydän ja vein sinne sekä käsitöitäni että vaatteitani. Päätin vihdoin karsia rankalla kädellä vaatevarastoani pienemmäksi ja toimia Konmarin tyyliin. Mikä ei tuota enää iloa, se joutaa pois. Se olikin aika vapauttavaa. Olin itseasiassa yllättynyt siitä fiiliksestä, minkä se sai aikaan. Vuosia vaatehuoneen ja -kaapin koristeena olleet vaatteet ja ehkä kerran päällä olleet saivat nyt lähteä. Päätin, että ne lähtevät nyt ihan oikeasti, joten hinnoittelin ne myös sen mukaisesti. Halvalla sai joku hyvää. Ensimmäisten päivien aikana meni kaupaksi melkein kaikki, mitä olin kirppikselle vienyt. Aikamoisen määrän olenkin sinne nyt raahannut vaatetta siitä lähtien.

Vaatehuone on vielä saanut olla aika rauhassa muilta osin. Nyt oli sitten sen vuoro. Maanantaina satoikin sen verran sopivasti, että oli hyvä päivä alkaa urakoimaan. Tässä alla lähtötilanne.




Aika kauhee!!! Tuossa sentään näkyy jo lattiaakin, kun olin kaivellut vaatteita sieltä myyntiin. Tavaraa on sananmukaisesti lattiasta kattoon. Siellä on todellakin kaikkea mahdollista ja mahdotonta. Opiskeluaikaisia mappeja ja kirjoja, työjuttuja, mattoja, peittoja, tyynyjä, kaikenlaista tekstiiliä ja niitä vaatteita.... Löysin sieltä myös vanhan kasettikokoelmani sekä 30 vuotta vanhan kasettiradion, jossa toimii enää kasettisoitin. Sain siivoukselle mukavan nostalgista taustamusiikkia, kun laitoin iskelmähittejä soimaan 20 vuoden takaa. Kun on parikymmentä vuotta asunut samassa osoitteessa, niin kyllähän sitä tavaraa kertyy...

Aloin raivaamisen tyhjentämällä vaatehuoneeni lattian ja sitten hylly kerrallaan kävin tavaroita läpi. Ylimääräiset heittelin eteisen lattialle ja loput järjestelin takaisin. Pari isoa pahvilaatikkoakin sain tyhjäksi ja poistoon. Roskiin menee paljon kaikenlaista, samoin kirppikselle. Kellarin häkkivarastoonkin siirtyi jotain. Alla kuva kaikesta siitä, mikä ei tuota enää iloa vaatehuoneessa.


Tämä kuva oli pakko laittaa tähän muistutukseksi siitä kaikesta ylimääräisestä, mitä on turhaan tullut säästettyä ja varastoitua. Muutaman vuoden takaisen remontin jälkeen en ole saanut edes varalle jätettyjä lattialaminaatteja vietyä kellarivarastoon. No nyt ne vein.

Tuossa läjässä on mm. vanhoja rikkimenneitä kenkiä ja saappaita, joita ei vaan ole osannut heittää pois. Kenkämäärä kutistui puoleen, kun ne kaikki hutiostoksetkin muuttivat kirppiksen kautta uusiin koteihinsa. Ja ne laukut. Miksi pitääkin aina ostaa uusi ja samanlainen. Niitä sitten on kertynyt myös ja myös ne siirtyvät kirppikselle. Päätin, että jätän vain ne, mitä oikeastikin aion vielä käyttää.

Koko päivähän siihen meni, mutta kyllä kannatti. Löysin lattian!



Kyllähän tuolta vielä saisi pois vaikka mitä, mutta nyt olen tyytyväinen. Enää ei ole ihan kattoa myöten täynnä, eikä ole enää katon rajassa olevien tavaroiden sortumisvaaraa.

Tähän loppuun laitan vielä ennen ja jälkeen -kuvat sekä vaatehuoneesta, että eteisestä, kun kaikki ylimääräinen on päätynyt loppusijoituskohteisiinsa.

Nyt voi taas hengittää! Aika usein tulee nyt kurkittua uudistuneeseen vaatehuoneeseen ja vain ihasteltua sitä. Erityisen paljon iloa tuottaa taas pitkästä aikaa löytynyt lattia. Iloa tuottaa myös eteisen lattialla oleva itse kutomani matto vuodelta -91. Silloin ylioppilaskirjoitusten aikaan sitä synnyinkotonani kangaspuilla paukuttelin.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti