keskiviikko 3. tammikuuta 2018

Tanssivuosi 2017



Viime vuosi oli melkoinen tanssivuosi minulle ainakin. Olin mennyt heti alkuun lupaamaan Suomi100 -tempauksen eli 100 kertaa tansseja vuoden aikana. Alkuvuosi oli sen suhteen vielä aika rauhallista, mutta sittenhän se siitä kiihtyi. Tanssiminen ei itsessään ole minulle mikään uusi juttu. Koko ikäni olen lavoilla käynyt ja todellakin halunnut tanssia. Siinä on parisuhdekandidaatitkin jääneet nuolemaan näppejään, kun tanssi on vienyt voiton. Näin kävi tasan vuosi sittenkin. Yksi kandidaatti siinä oli, mutta olin niin tanssin hurmoksessa, etten enää halunnutkaan muuta.

Kävin tanssikursseilla ahkerasti koko kevät- ja kesäkauden. Tunsin, miten kehityin ja opin uusia asioita. Opin myös tuntemaan melkoisen joukon uusia tanssikavereita, niin kursseilta kuin ihan tansseistakin. Huomasin olevani jo suorastaan piireissä. Olin vakikasvo lavalla kuin lavalla. Minua haettiin ahkerasti varsinkin nopeille. Se oli jännä huomata. Heti, kun tuli jotain hidasta nojailubiisiä, niin kukaan ei hakenut minua, mutta annas olla kun tuli rokkia, niin johan haettiin. Sainkin kuulla eräältä tutulta, että olen hyvä nopeissa.

Olin opetellut buggia ja fuskua jo talvella ja kesällä menin jive-kurssille. Se olikin hyvä kurssi ja opin jiven salat samantien. Rankka tanssi, mutta niiiiiiiiiiin ihana! Kesään asti kuvittelin osaavani buggia, mutta sitten jouduin toteamaan karun tosiasian: en sittenkään osaa. En voi ymmärtää, miten niin yksinkertaisilla askeleilla varustettu tanssi voikin olla niin vaikeaa.

Tanssielämäni muuttui hieman alkukesän radiojutun myötä. Huomasin, että minua katsottiin ja seurailtiin menoani enemmän kuin normaalisti. Mutta en oikeastaan välittänyt siitä enää pitemmän päälle. Vapauduin kesän aikana muutenkin ihan eri tavalla. Aloin tulkitsemaan musiikkia ja tanssia. Tanssin myös paljon enemmän musiikin tulkitsijoiden kanssa ja nautin siitä. Välillä oli kyllä aika hurjaa performanssia, mutta sehän oli vain hauskaa. Nauraa sai kyllä todellakin.

Kun 100 tanssia tuli täyteen, olo oli kuin voittajalla. Mahtava fiilis! Sata kertaahan olisi ollut helppo käydä tanssimassa ihan noin vaan muutenkin ja se olisi tullut tehtyä jo varmastikin heti alkusyksystä. Mutta minullapa oli tässä taka-ajatuksena juhlavuosi ja siksi halusin, että se sadas kerta osuu johonkin itsenäisyyspäivän tienoille. Siinä oli hieman sovittelemista ja piti jättää tansseja väliinkin, että se onnistuu. Viimeiset kolme olikin sitten todella tarkkaan laskelmoituja. Ensimmäinen niistä osui niin hurjalle lumipyrylle, että meinasin jo kääntyä alkumetreillä ympäri, mutta ei. Hammasta purren ja rattia rystyset valkoisina puristaen päätin mennä läpi tuulen ja tuiskun perille asti.

100 tuli täyteen 5.12. Juhlistin omalta osaltani sitä Ruusulinnan Itsenäisyyspäivän juhlatansseissa. Fiilis oli huikea. Oli hienoa osallistua Suomen 100-vuotissynttäreille tällä tavalla.

Tämä rupeamani huomioitiin paitsi jälleen radio- ja nettijutulla, niin myös parilla joulukalenterilla. Sain pyynnön osallistua tanssikouluni joulukalenteriin ja sen jälkeen työpaikkani huomioi myös asian vastaavalla pyynnöllä.




Syksyn musertavin uutinen oli, että suosikkiyhtyeeni Hurma jää keikkatauolle. Puoli vuotta joutuu elämään ilman Hurmaa, joten siihen oli valmistauduttava ja käytävä kaikilla mahdollisilla keikoilla, mihin vaan oli mahdollisuus mennä. Loppusuoralla heillä olikin kivasti lähilavoja ja kaksi viimeistä keikkaa olin paikalla. 26 kertaa tuli käytyä Hurman keikalla vuoden aikana. Hyviä lomapäiviä pojille, he ovat sen todellakin ansainneet, mutta ikävä tulee...





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti