sunnuntai 4. maaliskuuta 2018

Vahingossa vege



Tai ainakin melkein. Tässä lomaviikolla havahduin yhtäkkiä asiaan, josta olen ollut joskus ennenkin yllättynyt. Vannoutunut lihansyöjä onkin huomaamattaan melkein vege. Siis mitä ihmettä? Miten tässä näin kävi? No ehkä osittaisella nutraamisellani oli jotain vaikutusta, mutta ei sekään täysin tätä selitä. Olin kunnianhimoisesti päättänyt nutrata koko viikon ja ostin lisäksi runsaasti salaattia ja raejuustoa. Sain jonkin terveysmoodin päälle.

Okei, aamulla en tehnytkään nutriletin pirtelöä, vaan vihersmoothien. Ei siitä nälkä lähtenyt, joten parin tunnin päästä söin nutriletin kasviskeiton, ainoan niistä, mikä sopii makunystyröilleni. Sitten pari tuntia, niin tein ison lautasellisen salaattia ja laitoin siihen raejuustoa ja reilusti salaatinkastiketta.  Iltapäivällä päiväkahvin kanssa oli vuorossa pirtelö ja vähän sen jälkeen söin ihan ruisleipää ja juustoa siinä päällä. Illalla samoin keiton kanssa. Näin meni muutama päivä. Olo oli kevyt ja painokin putosi pari kiloa.

Tuli torstai ja oli menoa. Oli myös nälkä, kun menin kauppaan ja teki mieli jotain nopeaa ja helppoa syötävää. Mättöä. Ostin pastasalaatin ja lihapullia. Kotiin ja mikroon. Olo oli jotenkin tunkkainen ja täysi. Oli nälkäkin koko ajan. Jäin miettimään sitä.

Koko alkuviikon söin todella kevyesti, mutta määrällisesti itse asiassa aika paljon. Siis salaattia. Mutta näin jälkeenpäin huomasin, ettei ollut nälkä samalla tavalla kuin tuon mätön jälkeen. Siis mitä oikein söin? Join kyllä vettä. Juon yleensä aamuisin jopa litran verran vettä, johon sekoitan toisinaan sitruunanmehua ja liotan inkivääriä. Se on osa joka aamuista rutiiniani eli siinä ei ollut poikkeamaa.

Poikkeama oli syömisissäni. Alkuviikon söin paljon salaattia ja käytin nutriletin tuotteita. Taisin tehdä kerran-pari pienen munakkaankin. Söin lisäksi proteiinipatukan päivässä vain sen takia, että saisin proteiinia ja etten sortuisi iltasyöpöttelyyn. Enkä muuten sortunut. Ihme!

Miten sitten koin olevani melkein vege? Tai olin lakto-ovo-vege kai lähinnä. Ihan vahingossa. Eikä tuntunut missään. Tai tuntui keventyneenä olona. Eikä ollut yhtään turvotusta, niin kuin normaalisti lihansyönnin jälkeen on. Olo oli eritavalla täysi. Täysi, mutta kevyt. Ihmeellistä.

Muistin, kun ainakin kerran aikaisemminkin havahduin vahingossa vegeilyyn. Olin ollut viikon syömättä lihaa ja ihan vahingossa. Söin kyllä kalaa. Töissäkin otin aina kalaa, jos sitä vaan oli. Työkaveri sitten kerran kysyi, että oliko yhtä hyvää kuin eilen. Oli nimittäin kahtena päivänä peräkkäin kalaa toisena vaihtoehtona. Ihmettelin, että mistä hän tiesi, mitä olin syönyt edellisenä päivänä, kun hän ei ollut edes töissä silloin. Hän sitten vain totesi huomanneensa, että otan yleensä kalaa, jos sitä on ja että harvemmin syön kokolihaa. Totta! Siis joo. Heräsin huomaamaan asian itsekin. Juuri niin olen toiminutkin.

Juuri siten toimin nytkin. Saisinkohan tästä pysyvämmän tavan. Jos alkaisin vegeilemään ainakin osa-aikaisesti. Jättäisin lihan lähes kokonaan pois. Toki sosiaalisissa tilanteissa sitä voisi ottaa, mutta arkipäivän elämässäni vaihtaisin painopisteen kasviksiin. Tai ei oikeastaan tarvitse edes vaihtaa, jos se käy näin vahingossa muutenkin.

Eilen poikkesin ajelullani huoltoasemalla ja teki mieli jotain pientä suolaista. Pyörittelin siinä sitten panineja. Härkäpapu-vegepanini oli uusi tuttavuus. Laitoin sen kuitenkin pois, mutta pyöriteltyäni peruskinkkupaninia, otin vegeversion kuitenkin. Päätin, että pitää ainakin maistaa, vaikka en niin ole ollut härkiksen ystävä. Kokeillut olen toki härkistä, mutta kyllä,toistaiseksi liha on vienyt voiton. No nyt koin yllätyksen tämän paninin muodossa. Se olikin hyvää! Siis mitä ihmettä, se oli jopa parempi kuin ne peruspaninit. Olin ymmyrkäisenä ihmetyksestä.

Kotimatkalla poikkesin kaupassa ja päätin vegeillä. Nappasin hyllystä härkispaketin ja samantien kuulin jonkun vanhemman miehen tuhahtavan kommentin. "Härkis, se on jotain niitä uusia juttuja, pyh." Siis hän katsoi ostoskoriani. Olisiko hän kommentoinut mitään, jos korissani olisi ollut lenkkimakkaraa. Tuskin. Olin juuri aamulla bongannut jostain netin keskustelupalstalta vegesipsejä ja päätin etsiä niitäkin kaupasta. Läysinkin niitä ihan kolmea erilaista. Valitsin quinoasipsit. Olivat muuten tosi hyviä. Niitä aion ostaa jatkossakin. Kun nyt kerran päätin vegeillä, niin silmiini osui myös kiknernepasta. Normaalisti olisin mennyt sujuvasti ohi, mutta nyt pysähdyin tutkimaan tarkemmin pakettia. Ja se tarttui siitä mukaani.

Kotona illalla kokkailin härkis-kikhernepastaa kasvisten kera. Ajatuksissani pyöri , että jotain salaattiakin pitää laittaa siihen lisukkeeksi, mutta hei, nää kaikki onkin pelkkiä kasviksia. Ei siis tarvitse enää erikseen kerätä puolta kiloa kasvista päivässä, kun se tulee jo yhdellä aterialla täyteen. Ihan hyvää oli ja jäi vielä tällekin päivälle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti